Olen pari kertaa elämässäni nähnyt unta tilanteesta jossa olen tavalla tai toisella lentänyt, tai lennättänyt esineitä. Ensimmäinen kerta oli joskus lukion ensimmäisellä luokalla, tuolloin seurustelin ensimmäistä kertaa. Toinen kerta oli kun aloitin jälleen uuden koulun, mutta silloin hallitsin tavaroita. On siis selkeästi todettavissa, että joka kerta kun unessa saa voimia, joita ei koskaan voisi saavuttaa tosielämässä on tapahtunut jonkinkaltainen käännekohta tai muutos elämässä. Yleensä ottaen parempaan suuntaan ja usein tähän vielä liittyy rakkaus tai ihastus, kummassakin lentouni tapauksissa olin rakastunut tai ihastunut. Tässä lentounessani, en ole rakastunut tai ihastunut, mutta ehdottomasti käännekohdassa elämässäni. Koska vastikään on päättynyt vuoden kestävä koulu, ja olen uudenlaisessa tilanteessa. Tilanteessa, jossa sieluni on jälleen puhdistunut kaikista patoutumista, liittyen lähinnä seksuaalisuuteen ja kunnianhimoisuuteen. Ja oikeastaan tämä liittyy siihen, että olen jälleen, pitkästä aikaa, viettänyt aikaa yksin. Olen kuunnellut itseäni ja sitä, mitä minä olen. Pakon edessä. Mutta tämä on myös se hetki, kun olen havainnut, etten välttämättä tarvitse työtä. Ja tämä on hetki jolloin nämä koulukaverini ovat jääneet, jääneet siten, ettei minun enää heidän vuokseen tarvitse pyrkiä mitään kohti. Ainoastaan oman itseni vuoksi, ja niin, että minä itse määrään mitä minä teen. Enkä välitä mitä he enää minusta ajattelevat. Ja tämä sen vuoksi, etten minä heitä enää tule näkemään. Ja sieluni on nyt muokkautunut verrattuna siihen millainen se oli koulussa ollessani, niin, että pystyn jälleen olemaan yksin. Koska yksinäisyyteen minut on tuomittu, ja yksinäisyydessä selkeästi viihdyn parhaiten. 

Tänään näin siis mieltäylentävää unta johon liittyi lentäminen. Siinä hyppäsin mäkeä. Hyppy sujui loistavasti ja lähtökiihdytys oli uskomattoman riemuisaa ja vapauttavaa. Hyppy lähti kuitenkin raiteiltaan ja meinasin luiskahtaa sivuun alastulorinteestä. Hallitsin kuitenkin tilanteen ja onnistuin ohjaamaan hyppyni takaisin turvalliselle sektorille. Kun oli aika valmistautua alastuloon, se viipyi ja viipyi, tuntui, etten koskaan pääsisi laskeutumaan. Enkä muista tarkkaan laskeuduinko koskaan unessani, ehkä tämä hetki "leikattiin" pois. Mutta seuraavaksi olin jälleen ylhäällä hyppytornissa. Olin valmistautumassa uuteen hyppyyn, viereeni saapui joku tuntematon ihminen, joka halusi myös päästä hyppäämään. Juttelin hänen kanssaan pari sanaa, ja sanoin, ettei sinne vielä pääsisi hyppäämään. Alhaalla pelattiin nimittäin jalkapalloa. Odottelimme siinä jonkin tovin, ja pian ylhäälle torniin saapui kolmas henkilö, joka etsi hyppypukuaan. Hän oli hakemassa sen pois sieltä, koska oli jo kesä, eikä hän enää ajattelisi hypätä. Tunsin syyllisyyden pistoksen omassatunnossani, ja tajusin, että minulla oli todennäköisesti hänen hyppypukunsa ylläni. Odottelin siinä hetkisen häpeissäni, ja annoin hänelle pian hyppypukuni. Siihen päättyi uneni.

Tavallaan nyt kun tätä unta ajattelee jälkikäteen, niin se päättyi huonosti. Mutta se liittyy kuitenkin ehdottomasti omaan elämäntilanteeseeni hämmästyttävän tarkasti. Muutin vastikään Helsinkiin, minulle oli luvattu sieltä työpaikka, mutta en saanutkaan sitä. Sitä ennen olin ikään kuin hyppytornissa valmiina lentelemään muille maille. Siis ulkomaille, minulla ei kuitenkaan ollut mitään järkevää ideaa, miksi olisin ulkomaille lähtenyt. Tai mitä olisin siellä itsekseni tehnyt, joten en lähtenyt. Ja nyt asun itsekseni olen itsekseni. Ja se saattoi sydämeni joksikin aikaa varsin surumieliseksi ja apeaksi, myös se, etten saanutkaan työtä, joka minulle jo luvattiin. Eli lentäessäni unessani, olin vähällä luiskahtaa ulos sektorista, eli alastulorinteestä. Onnistuin kuitenkin korjaamaan lentoratani, ja näin kävi myös omassa elämässäni. Onnistuin kääntämään pahat ajatukset muista ihmisistä suuntaan, jossa sieluni täyttää jälleen optimismi ja selkeä toivo. Onnistuin ajattelemaan omaa elämäntilannettani uudesta näkökulmasta, ja enää se ei näytäkään niin synkältä. Eli enää minua ei haittaa, vaikka annoin hyppypukuni pois ja jäin odottamaan vuoroani, ja enää minua ei niinkään haittaa vaikka en pääsisikään lentämään ulkomaille. Sillä nyt alhaalla pelattiin jalkapalloa. Eikä minun tehnyt mieli hypätä sinne alas. Olen jälleen vapautunut. Ja se miksi, minä olen vapautunut, sitä en osaa tarkkaan eritellä. Mutta moninaisia syitä siihen kyllä löytyy.  

Nyt kun alhaalla pelataan jalkapalloa, minä katselen tornissa. Ja annan hyppypukuni pois.

(varsin mielenkiintoista, että alhaalla pelattiin jalkapalloa, koska nythän on alkamassa jalkapallon MM-kisat)