12.09.2006 - 13:00
Asustelen unessani samankaltaisessa kämpässä, kuin sedälläni on Loviisassa. Matias, veljeni on myös siellä kanssani. Kämpässä on myös pari koiraa, joista pidän huolta. En muista enää tarkkaan mitä kaikkea siellä sitten tein. Ja olinko siellä jonkin aikaa itsekseni ennen kuin Matias tuli sinne. Mutta joka tapauksessa jonkin ajan kuluttua untani, etsimme Matiaksen kanssa kaukoputkea ja meidän oli tarkoitus katsella jotain sillä. En muista mitä. Kaukoputken etsiminen jatkui kuitenkin todella pitkään ja siinä samassa sotkimme paikkoja aika lailla. Tämän jälkeen äiti tuli paikalle. Sanoimme hänelle jotain kaukoputkihommasta ja hän yritti myös
etsiä sitä, emme kuitenkaan löytäneet mitään ja etsiskelymme keskeyttikin tätini Eva, joka saapui sinne yhden vanhan, todellisuudessa jo kuolleen koiran, Achimin kanssa. Muistin, että en ollut antanut hoidokkikoirilleni vettä, sanoin tästä Evallekin,
mutta hän ei ollut moksiskaan. Kävin kuitenkin antamassa näille kummallekin koiralle vettä ja ne joivat sitä ahnaasti lipoen, suorastaan janoon kuolemisen partaalla. Sitten saapui Johanna, siskoni, hänellä oli mukanaan joku poikaystävä, jolla oli vaaleat hiukset, seurueessa oli myös joitain muitakin, mutta en tarkkaan nähnyt keitä, sillä nämä kaikki jäivät hieman kauemmaksi pihaan vievään risteykseen.
Minä, äiti, ja Eva menimme sisälle syömään, mutta Johannan seurue söi autojensa luona paistaen auton konepellillä jotain. Kysyin Johannalta miksi hän ei tulisi sisälle syömään ja Johanna vastasi, jotain,
että siellä missä he nyt paistoivat oli parempi.
Siihen päättyi uneni.
Aika tavalla pitkä uni, ja ehkä manifestoi sitä, miten pohdiskelin eilen kuinka en haluaisi nähdäkään perhettäni, mutta nyt tämä perheen läsnäolo tuntui todella mukavalta ja miellyttävältä. Koirat olivat kyllä ehdottomasti sen takia kun luonani kävi kerran eräs Stina kahden koiran kanssa. Tämä Stina oli erittäin nätti ja mukava, en kuitenkaan sen koommin ole nähnyt häntä ja nyt minulla ikävä häntä.
Todella surkeaa...