Uni alkaa ikään kuin elokuvamaisesti. Aika on ensimmäinen maailmansota, ja alussa näkyy ikään kuin elokuvafilminä katkelmadokumentti, jossa saksalaiset marssivat sotaan. "Ruudun" alalaidassa näkyy teksti Bonn 1914. Saksalaiset ovat siis marssimassa sotaan.
Uni hyppää kuitenkin sodan loppuhetkille, olen itsekin nyt mukana sotimassa, tosin persoonani on muuttunut saksalaiseksi sotilaaksi, enkä sinänsä ole omana itsenäni nyt unessa. Mutta olen silti jotakin muuta kuin vain pelkkä "katsoja". Saksalaiset ovat valmistautumassa taisteluun, paikkana on jokin kaupunkin jossa on vanhan aikainen rakennus. Komentajana on vanha harmaa hiuksinen saksalainen arvokkaan näköinen henkilö. Kaikki järjestyvät riviin. Pian saapuvat amerikkalaiset.
Tässä vaiheessa muistikuvani taistelusta ovat hieman epäselvät, muistan kuitenkin sen, että saksalaiset, eli me ryhmittäydymme toiseen kertaan sen jälkeen kun amerikkalaiset ovat jo kerran hyökänneet. Olemme neliömuodostelmassa ja kulman takana odottavat amerikkalaiset, silloin tällöin jokunen hattu näkyy kulman takaa kurkistaen. Marssimme kulman taakse ja amerikkalaiset ampuvat tykillä tai vastaavalla, suurin osa kuolee. Jokunen saksalainen selviää kuitenkin vielä hengissä ja amerikkalaiset antavat tappavan iskun kaasumyrkytyksellä.Vanha komentaja selviää vielä muutaman sekunnin, vain lausuakseen viimeisinä sanoinaan päivittelyt. Te hullut, mitä olette tehneet (tarkoittaen amerikkalaisia) mihin tämä hullu maailma on menossa, ettekö ymmärrä kuinka järjetöntä sotiminen teidän ansiostanne nyt tulee olemaan. Vastakohtana oli saksalaisten taisteluun muodostelmassa marssiminen, joka tuntui todella hienolta...

Tämä uni oli yksi hienoimmista ja sisältörikkaimmista unista, mitä olen koskaan nähnyt, kaiken lisäksi tämä oli täydellisen sekopäinen, kuin toisesta maailmasta tuntuen lähes sulalta mahdottomuudelta.
Voi haaveilu ja ihmisen mieli, kuinka voi kaikki tämä olla mahdollista...